Vanhempieni suomenajokoira Rekku piti nukuttaa ikuiseen uneen viime viikon perjantaina. Näin tätä ihanaa karvakaveria viimeksi pääsiäisen aikaan ja silloin kaikki vaikutti vielä olevan hyvin. Kotona ollessani tämä "Houdini" jopa kerran karkasi, mikä ei ollut sinänsä uutta. Mutta tälläkin kertaa palasi kotiin, niinkuin aina ennenkin. Eli silloin Rekku voi hyvin. Ja 8-vuotissynttärit olisivat olleet kohta ovella.
Rekku
Pääsiäisen jälkeen alkoi tulla oireita, kun Rekun posket alkoivat turvota. Eläinlääkärireissulta oli tuliaisena antibioottikuuri joka kuitenkaan ei auttanut. Poskien imusolmukkeet olivat edelleen turpeat, eikä syöminen ja juominen ollut aina helppoa. Kuurin jälkeen isä konsultoi eläinlääkäriä ensin puhelimitse ja sai ajan tarkempiin tutkimuksiin seuraavalle päivälle.
Tutkimusten tulokset olivat surulliset. Röntgenkuvissa näkyi, että Rekun keuhkoihin oli tullut muutoksia, eli sinne oli pesiytynyt kasvain. Sille ei ollut kunnon parantamiskeinoa, joten kaikista paras ratkaisu Rekun kannalta oli ikuinen uni. Näin sitten kävikin samantien. Kaikki kärsimykset olivat siitä hetkestä alkaen Rekun osalta ohi.
Ikävä on kova, vaikken enää kotona asukaan. Käyn siellä kuitenkin useamman kerran vuodessa, kesäisin pidemmän ajan. Rekku on ollut aina ihana, persoonallinen kaveri jota mielellään hellii ja jonka kanssa voi touhuta. Maailman kiltein.
Isä vei Rekun kotiin nukuttamisen jälkeen ja teki haudan lähimetsään. Sinne haudalle minä tein Rekulle muistolaatan puusta. Hain vähän erähenkisyyttä, koska kyseessä on metsästyksessä mukana ollut koira. Puu on peräisin ylimääräisen puisen parvekelaatan yhdestä laudasta. Kuvansiirtotekniikalla lisäsin ensin Rekun kuvan vasempaan reunaan. Kuvasta tuli aika tumma, koska tausta itsessään oli sellainen. Selvän siitä kuitenkin varmaan saa. Seuraavaksi piirsin puuhun Rekun nimen kirjaimet ja pienellä hiomaporalla koversin ne. Samoin syntymäajan ja kuolinpäivän. Numeroista tuli hiukan vinksallaan olevat, mutta kyllä niistä näkee mitkä päivämäärät kyseessä. Seuraavaksi otin kolvin, jolla poltin Rekku -nimen reunat ja päivämäärät. Minun pitää vielä lakata muistolaatta kauttaaltaan, sitten voin viedä sen haudalle seuraavan kerran kotona käydessäni. Luultavammin poraan sen kiinni johonkin pidempään tukevaan keppiin, jonka voi pystyttää maahan.
Lepää rauhassa Rekku. <3