Leipää

Tykkään myös jossain määrin leipoa. Ennen enimmäkseen makeita leipomuksia, paitsi piirakoissa ja pasteijoissa myös suolasia versioita. Nyt innostuin tekemään vuokaleipää kun löysin hyvän ohjeen. Ja helpon, joka ei vie tuhottomasti aikaa. ;) Seuraavassa kuvassa on ohje yhdelle vuokaleivälle (vuoka on 1,5 litran vetoinen perusvuoka), tosin tulevissa kuvissa seikkailee kaksi vuokaa, joten tuplasin ohjeen ainekset.

Ohje.

Otin pöydälle tarvittavat jutut jo valmiiksi, helpottaa kummasti toimintaa. :D Mutta hyvin usein on tullu tehtyä silleen, että ohjeen edetessä vasta noukittu kamat kaapista. Ja mahdollisesti huomattu että jokin juttu olisi pitänyt lisätä taikinaan jo ajat sitten...

Tarvittavat ainekset ja kulhot saatavilla.

Ensin lämmitetään vesi, johon on lisätty öljy, kädenlämpöiseksi. Itse olen tehnyt tämän kattilassa liedellä ja samalla sormin tunnustellut sopivaa lämpötilaa. Ennenkuin kaadetaan vesi kulhoon, murustetaan sen pohjalle hiiva. Hiiva liotetaan veteen, jonka jälkeen lisätään kaikki muut ainekset, jauhot viimeisenä. Vehnäleseiden tilalla käytin taikinassa kaurahiutaleita. Ne voivat oikeastaan olla mitä vain hiutaleita/leseitä.

Valmis taikina.

Sitten vain taikina voideltuun vuokaan/vuokiin ja kohoamaan. Itse olen tehnyt niin, että olen tiskialtaaseen laskenut melko lämmintä, lähes kuumaa vettä pohjalle ja laittanut vuoan sinne kohoamaan. Päälle olen laittanut ihan vain talouspaperia. Taikinan pitää kohota kaksinkertaiseksi. Tähän menee varmaankin eniten aikaa koko hommassa. Ainakin puoli tuntia olen pitänyt vuokaa altaassa. Siihen saakka että taikina on kohonnut yläreunaan saakka. Uunin olen laittanut lämpiämään kohoamisen loppuvaiheessa. (200 C)

Kohoamisprosessi.

Ohjeessa ei kehoteta voitelemaan leipien pintaa kananmunalla, mutta minä olen tehnyt niin lähes aina. Voitelemisen jälkeen olen ripotellut pinnalle jotain siemeniä, seesaminsiemenet ovat suosikkini. Sitten vain leivät uuniin 200 asteeseen. Ensimmäiset 15 minuuttia uunin alatasossa ja toiset 15 minuuttia uunin keskitasossa. Riippuen vähän uunista paistoaika saattaa hiukan vaihdella. Itse olen ottanut leivän uunista sitten kun pinnan väri on sopivan ruskea. Ohjeessa oli, että kun leivän ottaa uunista, sen kannattaa antaa vähän aikaa olla vuoassa ennenkuin kaataa sen siitä pois ja laittaa sitten "vetäytymään" jonkin keittiöpyyhkeen mutkaan hetkeksi. 

Valmiit leivät.

Sitten ei muutakuin nauttimaan! Tuoreen leivän tuoksu ja maku ovat jotain uskomattoman hyviä. :) NAM.

Peltiä, peltiä

Pääsin kokeilemaan peltitöitä isäni opastuksella viime viikolla ollessani käymässä kotona. Päätin, että haluan kokeilla tehdä peltirasian, ihan semmoisen yksinkertaisen. Tein ensin pahvista mallin, mittasin ihan ja kaikkea. Usein tulee tehtyä mutu-tuntumalla.. ;) 

Suunnittelua

Seuraavaksi piti löytää sopivaa peltiä. Se ei saanut olla liian paksua tai toisaalta myöskään liian ohutta. Löytyi vanha (mahdollisesti) öljypönttö, joka sopi täydellisesti tähän tarkoitukseen. Ja ilmeisesti johonkin muuhunkin jo ennen, koska siitä puuttui kyljestä pala.

Mikä aarre.

Värikin oli juuri sopiva. Pidän sinisestä ja turkoosista, joten tämä oli täydellinen. Ruosteisuus toi lisäluonnetta, joten sekin oli juurikin hyvä homma! Seuraavaksi peltiin piirrettiin mallin ääriviivat. Ei suinkaan tussilla, koska semmoista ei sattunut olemaan hollilla, vaan viivat luotiin ohuen puikkoviilan päällä. :D

"Näitä pitkin sitten"

Itse pellin leikkaamisesta rälläkällä minulla ei valitettavasti ole kuvaa. Mutta voitte kuvitella miten hurjaa vauhtia pyörivä terä uppoaa metalliin kuin kuuma veitsi voihin ja kipinät vain sinkoilevat. ;) Se oli kivaa puuhaa! 

Sisäpuolen hiominen olikin oma juttunsa. Hiomapaperilla tietysti olisi voinut saada, mutta koska siihen olisi mennyt "liian kauan", isä ehdotti rälläkällä hiomista. Aloitin pikkurälläkällä homman, mutta lienenkö ollut liian hidas koska isä tarjoutui nopeuttamaan hommaa isommalla koneella, johon minulla ei tällä kertaa (vielä) ollut asiaa.

Hiomis- ja taittohommia.

Rälläkkä on vaan siitä haasteellinen hiomisväline, ettei sillä kovin helposti saa kaikkea ruostetta pois, kuten kuvasta näkyy. Minua ei tosin haitannut lainkaan, vaikka ruostetta vähän jäikin, koska tuossa vaiheessa suunnittelin, että lopussa vain lakkaan kirkkaalla lakalla koko helahoidon ja annan sen olla vanhan näköinen.

Reunojen taittamisen jälkeen seurasi hitsausvaihe. Tätä olin toivonut saavani kokeilla, koska en ollut ennen hitsannut lainkaan. Hitsauskone oli lankahitsausversio, jossa käytetään ydintäytelankaa. Niitähän on erilaisia. Idea koneessa on sellainen, että tuosta kuvasta näkyvästä pistoolista tuli liipasimesta painettaessa ohutta hitsauslankaa joka hitsattavaan peltiin osuessaan palaa. Valo on äärimmäisen kirkas, mustat suojalasit ovat välttämättömyys! Pari kertaa vahingossa osuin hitsillä metalliin ilman suojakypärää ja voin kertoa että meni tovi että näkö palasi normaaliksi. 

Hitsauskone.

Ensin harjoittelin muuhun metalliin, pariin eri paksuiseen palaan. Haastavaa hommaa! On hankalaa kun suojalasin takaa ei todellakaan näe mitään eteensä ennekuin hitsausvalo välähtää. Pistooli piti ensin asetella mahdollisimman lähelle kohtaa, jota halusi hitsata ja aluksi "sokkona" tökätä. Ja se aika, jota yhtä kohtaa pystyi ilman reiän tekemistä hitsaamaan, oli TODELLA lyhyt. Hattua kyllä nostan isälle, joka on elämänsä aikana hitsannut ties millaista konetta ja kojetta. :D Taitolaji, jossa voi vain tekemällä kehittyä. Päätimme, että ei hitsata rasian kulmia kokonaan, vaan jokaiseen kulmaan pariin kohtaa kiinnityskohdat. Eipä sillä, olisihan laatikko pysynyt kuosissaan pelkästään taivuttamalla reunat, mutta sain kuitenkin tästä hyvän "tekosyyn" pyytää hitsausta. ;)

Rasian kulmat hitsauksen jälkeen.

Ensimmäiseen kulmaan tein heti reiän, jota sitten koitin paikkailla. Toisessa kulmassa hitsauspistooli vähän harhaili. Kolmas kulma onnistui parhaiten. Neljännessäkin onnistuin tekemään pienen reiän, jonka päätin jättää etten "pilaa" nurkkaa enempää. Hitsaamisen jälkeen hioin rälläkällä kulmat tasaisiksi ja sileiksi. Hioin myös laatikon reunoja, etteivät olisi niin terävät tai epätasaiset. Pari reunaa meinaan eivät ihan kohdanneet mallista huolimatta. :D Harmittaa, kun en ottanut kunnollista kuvaa kulmista hiomisen jälkeen.. Sileämmät ne joka tapauksessa olivat. 

Seuraavaksi lakkasin ulkopinnan kirkkaalla spraylakalla ja pohdin mitä tekisin sisäpinnan kanssa. Päädyin loppujen lopuksi siihen ratkaisuun että spreijasin sisäpuolen mustaksi. Ulkopuolen suojasin maalarinteipillä maalauksen ajaksi.

Mustaa maalia.

Kuivattelun jälkeen rasia olikin sitten valmis. :) Tuosta viimeisestä kuvasta voi vähän nähdä yhtä nurkkaa, että kyllä se sileämpi nyt on. ;) Itse olen rasiaan tyytyväinen. Sitä(kin) oli tosi mukava tehdä ja oppia uusia asioita ja tekniikoita, miten voi luoda vanhoista materiaaleista uutta.

Valmis rasia. Tulee käyttöön! :)

Hiukan onnistuneempi puuhomma

Työstin pari päivää sitten myös toista puukiekkoa vähän eri tavalla kuin edellisessä postauksessa kerroin. Tätä muotoilin pääsiäisen teeman mukaisesti kananmunan muotoiseksi, hioin pinnan mahdollisimman sileäksi hiomapaperilla (karkeus 100) ja tein kuvioinnin pienellä hiomakoneella ja siihen vaihdettavalla terällä. 

Hiomis- ja kuviointihommiin tarvittavia juttuja. :)

Käsi olisi voinut kuviointivaiheessa olla ainakin aika ajoin vakaampi, mutta kyllä tuotos miellytti omaa silmää. Varsinkin jos otti huomioon sen, että tämä oli ensimmäinen tätä laatua jota olen tehnyt. :)

Koristeltua puuta.

Ei mennyt niinkuin Strömsössä...

Hellou. :) Nyt seuraa tarina, joka kertoo kokeilusta jossa kaikki ei tosiaan mennyt kuin Strömössä. ;) Mutta kaikesta oppii ja pitääkin oppia. Tarina alkakoon.

Kävin taas muuan kerta Sinellissä ja kassalla ollessani bongasin kassan vieressä kauniita pieniä puu-, metalli- ja kangastilkkuja, joissa kivoja "vanhannäköisiä" kuvia. Kysyin kuvista ja minulle kerrottiin kuvansiirtoaineesta ja -menetelmästä. Turha varmaan sanoakaan, että innostuin asiasta ja ostoksiini lisättiin tarvittava aine ja siveltimiä.

Tarvikkeet ja ohjeet.

Olen joskus koristellut kynttilöitä Decoupage -aineella + serveteillä ja systeemi on tässäkin hiukan samantyyppinen. Kuva siirretään paperilta pinnoille näiden erityisten kuvansiirtoaineiden avulla. 

Sain isältäni hänen sahaamiaan puukiekkoja ja ajattelin yhteen kokeilla tätä systeemiä. Ensin toki piti tasoittaa kiekon pinta koska sahalla tulee suht epätasaista jälkeä puuhun. Hiominen itsessään oli vähän omaperäisesti toteutettu. Kiinnitin puukiekon ruuvipenkkiin ja hioin pinnan tasaisemmaksi kulmahiomakoneella (tunnetaan paremmin nimellä rälläkkä).

Hiomishommissa.

Rälläkällä(kään) ei saa täysin sileää pintaa ja hiomalaikka herkästi "poltti" jälkiä puuhun jos se oli hetkenkin paikallaan. Mutta jos vertaa alkuperäistä pintaa, tuli sileämpää jälkeä. 

Yläreunassa sahan jäljet, alempana rälläkällä tasoitettu pinta.

Rälläkkähiomisen jälkeen hioin hiekkapaperilla (käytin karkeutta 100, sitä keltaista siis) pinnan vielä sukeammaksi (=sileämmäksi). Tässä kohtaa varmaan olisi pitänyt jo kiinnittää huomiota tuossa kiekossa keskellä oleviin tummempiin alkaviin lahokohtiin (+ tummaan keskustaan). Mutta ei. En kiinnittänyt niihin tarvittavaa huomiota. 

Etsin sopivan kokoisen valokuvan, jonka kopioin paperille mustavalkoisena. Tosin alkuperäinenkin kuva oli mustavalkoinen joten muuta muutosta ei tullut kuin että kuva kääntyi puukiekolla peilikuvaksi. :D

Kissa ja koira kisailemassa kaikella ystävyydellä.

Leikkasin kuvan paperista ja asettelin sen puukiekolle. Kuvansiirtoaineen mukana saamani ohjeen mukaan sivelin ainetta kuvan päälle kolme kertaa. Sitten painoin sen tiukasti kiekolle ja parhaani mukaan poistin mahdolliset ilmakuplat, jopa niin hyvin että kuvan nurkka repesi. Puukiekko kuivui parin kirjan alla useamman tunnin, arviolta 5-6 tuntia (en hoksannut kelloa niin tarkkaan katsoa). Varmaan lähempänä viisi tuntia. Kuva oli kuivunut hyvin.

Seurasin ohjeistusta ja kostutin kuvaa vedellä ja sormilla aloin hieroa paperia pois. En selkeästikään uskaltanut tarpeeksi ronskisti hieroa kuvaa, koska tulos oli kuvan/puukiekon kuivuttua tämä:

Suttua ja vielä kerran suttua.

Paperia oli siis melkoisesti jäänyt kuvan pintaan. Eikun uudelleen kuvan kostutus ja sormella hierominen. Ja kuivaaminen. Lopputulos oli vähän parempi (nurkassa näkyy se palkeenkieli jonka alkuun repäisin ja koitin asetella takaisin): 

Aavistuksen näkyvämpi kuva.

MUTTA. Kuten kuvasta näkee, puukiekon tummat kohdat näkyvät ja hyvin. Sopivasti kissan ja koiran päiden kohdalla. Sekä koiruuden jalan kohdalla. Ja portaiden kohdalla alhaalla. Lisäksi kuva tosiaan on repeytynyt ja kuvan reunojen ympärillä  näkyy kuivunutta siirtoainetta. Tämä lopputulos ei ehkä ollut se, mitä hain. Mutta opin tästä kaikennäköistä. ;) Ensi kerralla toivottavasti sujuu jo paremmin, kunhan muistan seuraavia juttuja:

1. Kiinnitä huomio pintaan jolle kuvan haluat siirtää. Onko pinnassa värivaihteluja yms.

2. Käsittele kuvaa varoen siirtovaiheessa ettei se repeydy.

3. Kun kuva on kuivunut ja alat poistaa paperia, ole kärsivällinen ja tarpeeksi "ronski" otteissa

             3.1. Tarvittaessa uusi tämä vaihe ;)

4. Siisti kuvan reunat jo siirtovaiheessa tai ehkä loppuvaiheessa varovasti hiomapaperilla.

5. HARJOITTELE TÄTÄ KAIKKEA.

:)

Pari lahjaa ystävälle

Seuraavat tuotokset tein ystävälle tupari- ja joululahjoiksi. Tuparilahjaessun annoin jo vuosia sitten, pussukan viime jouluna. Essusta tein kääntöessun. Jos alkaa vaikka lintukuvio kyllästyttää, voi kääntää liekkipuolelle. ;)

Lintupuoli.

Liekkipuoli.

Tuo essu oli aika helppo tehdä, tosin otti tietysti oman aikansa. Kiva sitä oli kuitenkin tehdä. Kahdesta eri värisestä kankaasta leikkasin samanlaiset essuosat ja siksakilla ompelin kuviot vastavärein ennen kuin ompelin essuosat toisiinsa kiinni. Reunat siistin ompelemalla kanttinauhat ja lisäsin nauhat niskalenkkiin ja vyötärölle. Nauhojen päät sujautin kanttinauhan alle ennen ompelemista kiinni.

Pussukkaan löysin kivaa kangasta, taisi olla tyynynpäällinen ja tämä ystävä, jolle sen annoin joululahjaksi, tuli heti mieleen. :) Tällä periaatteella hiukan soveltaen tein tämän: http://virvalilja.blogspot.fi/2013/02/tosi-helppo-vetoketjupussukan-ohje.html  

Pussukka. 

Lahja

Ainiin, sain tänään ystävältäni lahjaksi pienen sinisenturkoosin lasilinnun. Täydellinen. <3 Tykkään muodosta, esineen herkkyydestä ja tietenkin väristä.

Lintu.

Niitit

Tämä on jo tovi sitten tehty pieni projekti. Jostain sain/ostin (en nyt muista, saattoi myös olla joku vanha vyö josta napsin niitit irti) kasan niittejä, joille piti keksiä jotain käyttöä. Koska kaapin perukoilta löytyi myös kirpparilta joskus ostettu musta kauluspaita, päätin yhdistää nämä elementit. Paidasta hihat veks ja eikun näpertämään. Sormissa kyllä tuntui kun sain tuunaushomman päätökseen. :D

Niittejä <3

Tuunattu kauluspaita -> niittiliivi.

Rannekoru äidille

Tein nyt aamulla loppuun rannekorun, joka päätyy äidin ranteeseen. :) Tämä kyseinen koru on ensimmäisiä tällaisia, joita on tullut tähän mennessä punottua. Pitää vielä harjoitella siistimpää "päättelyä" lukon laittamisen jälkeen. Ja itseasiassa sainkin tässä pohtiessa idean, pitää kokeilla seuraavaan! :D

Ranteeseen.

Vielä pari juttua läppärilaukusta

Pari lisäkuvaa laitan läppärilaukkuprojektista. Laukun sisäkangas on myös ostettu Ikeasta. Sekin sellaista jämäkkää ja kuosi on kiva. Sisäpuolelta näkee myös erinäisiä kiinnitysompeleita, osa (jotka tähän ei edes näy) kunnon "harakanvarpaita", mutta koska ajavat asiansa ja ovat piilossa, niin ei minua haittaa. :D

Raitoja. :)

Tuosta ylemmästä kuvasta voi nähdäkin, että laukussa ei ole kuin tämä yksi iso tasku. Ja koska läppärin mukana kulkee virtapiuha, hiiri ja nettipiuha/-tikku, piti niillekin keksiä jotain. Irrallaankin ne kyllä kulkisi laukussa mukana, mutta ihan läppärin kannen naarmuuntumisen hidastamista ajatellen mietin erillistä pussukkaa niille. Ajattelin jo, että väkerrän senkin samaan syssyyn, mutta omista kätköistä löytyikin juuri sopiva pussukka, jonka oon joskus tehnyt. :) 

Pussukka piuhoille.

Kantoapu

Ostin joku aika sitten 17" läppärin ja sen jälkeen koittanu katella eri kaupoista/kirppareilta kivaa ja kohtuuhintaista läppärilaukkua. Kirppislaukut järjestään 15" koneille ja kaupan mallit melkoisen TYLSIÄ. :D Päätin sitten väkertää itse sopivan kokoisen ja mieleisen näköisen läppärilaukun.

Ensin hankin halvan retkipatjan, josta tein sopivan kokoisen laukun rungon (+tietty pehmustus tuli samalla). Vahvistin jesarilla retkipatjan reunat molemmilta puolilta, ettei patja ommeltaessa lähtisi repeytymään. Seuraavaksi kiinnitin sprayliiman ja ompeleiden avulla sisäkankaan runkoon kiinni. Sitten lisäsin ennen ulkopäälikangasta (kangas Ikeasta muuten) vedenpitävän (tai ainakin kosteudenpitävän) ulkoilukankaan (Eurokankaasta), senkin sprayliiman ja ompeleiden avulla. Toi lentävä liima on aikas kätevä. ;) 

Seuraavana oli vuorossa rungon ompeleminen läppärilaukun muotoon jonka jälkeen leikkasin ja ompelin päällikankaan sopivaksi "pussiksi". Sujautin retkipatjahässäkän "pussiin", ompelin reunoja siistimmäksi ja muotoa napakammaksi. Punaisella nylonhihnalla (from Puuilo) siistin reunat ja jatkoin sitä hihnaksi. Päätin tehdä säätövaran, koska "eihän sitä koskaan tiedä" jos tarvii jostain syystä säätää pituutta. Läppään laitoin sulkusysteemiksi samaisen punaisen nylonhihnan kaveriksi "lastenhaalarin olkahihnojen soljet" (kirpparilta), muistatte ehkä omasta lapsuudesta... :D Löysin Eurokankaasta nuo kivan siniset napit, jotka sujahtaa näppärästi solkiin.

Nyt on mieleinen kassi. :) 

Kuvio takaa.

Läpän kiinnityssolki. Nappi. <3

Säädettävä olkahihna.

Oon tosi tyytyväinen tähän projektiin. Tulee heti käyttöön. Kangas on tosi kiva ja "oman näköinen". Ja tokihan tuo on muutenkin omatekemän näköinen, mutta ihan siisti että kehtaa kulkea kylillä tuon kanssa, jos tarvis. ;) Kiva oli tehdä.

Eikun shokkikokkailemaan

Tänään oli pienenä projektina esiliina. Sain joskus Reilun kaupan mustan "alaosaessun" ja päätin sitä jatkomodata. Bongasin vähän aikaa sitten kivaa kangasta, josta toteutin essun yläosan ja etutaskun päällystämisen. Värillisen kankaan reunat siistin vinonauhalla. Essun alaosaa vähän lyhensin ja yläosaan lisäsin säädettävän niskalenkin. Eilisistä kirppislöydöistä ensimmäinen metallisolki pääsikin näin käyttöön. :)

Löytyihän sitä jotain

Kirppiksiä oli toooosi kiva kierrellä. :) Nyt ei tullut hirveästi osteltua, mutta jotain mukavaa kuitenkin. Kuvassa (joka on hiukan sumea, pahoittelut) näkyy sininen, ihanan pehmeä kaulahuivi ja sen päällä kasa sekalaista pientä sälää. Tästä sälästä voi keksiä käsitöissä vaikka mitä. Linnut oli kiva löytö, tykkään muodosta. :) Huiviin modailen mitä luultavimmin jotain kivaa kuviota. Kiva päivä oli tänään. :)

Kirppikset

Rakastan kirppareita. Oikeasti en edes tarvitsisi mitään "uutta", mutta yleensä aina sieltä lähtee jotain (ainakin pientä) mukaan. Myös erilaisia juttuja jatkomodattavaksi käsitöissä. Viime aikojen kivoimmat löydot ovat olleet jalallinen lasi, kissakassi ja täydellisen siniset Converset. Kissakassiin liittyy sellainen tarina, että vuosia vuosia sitten näin eräällä naisella sellaisen ja piti mennä kysymään että mistä hän sellaisen oli löytänyt (ihastuin kassiin jo silloin). Oli kuulemma ollut jokin kissanruokatarjous: "ostat x-määrän kissanruokaa ja saat tämän kassin kylkiäisiksi". Sen jälkeen kävin usein vilkaisemassa kissanruokahyllyillä, notta löytyiskö samaa tarjousta mistään ikinä. Olisin vaikka mummon kissalle ostanut ruokaa. ;) Mutta ei löytynyt. Nyt sitten vähän aikaa sitten bongasin kassin kirppikseltä! Oikeasti siinä myytiin hattivattipeliä, joka oli kassissa. Peli päätyy tutulle lapselle, kassi luonnolliesti itselle. LOPULTAKIN löysin sen! <3

Ihanuus! Rakastan kissoja(kin).

Aivan ihana lasi. Heti tuli käyttöön lempparina.

Hyvät jalassa, mahtava väri. Money well spent. ;)

Tänään on kirppareita tiedossa. <3 Katsotaan, löytyykö mitä(än) kivaa. Toivottavasti. :)

Puikot

Ainiin! Kutomista olen alkanut harjoittelemaan ja alla kuva edistymisestä. Huimaa, eikö? ;) Toki voisi olla enemmänkin valmiina, mutta aikarajoitteita vähän ollut. Muutama asiaankuulumaton reikä saattaa kutileesta löytyä matkan varrelta, mutta koko ajan tasaisemmin on alkanut sujua.

Minulla on haaveena saada joskus aikaan isoäidinneliöistä peitto. Samainen (kärsivällinen) ystävä, joka on minua opettanut kutomisessa alkuun, neuvoi miten virkataan isoäidinneliö. Vihreä oli ensimmäinen virkkaus (tunnistettava jopa), punainen toinen (ensimmäinen jonka tein yksin ja heti tuli vino) ja pinkki kolmas. Siinä meni jo alussa pieleen... Uutta yritystä ja harjoitusta siis kehiin! :D

Tuotoksia

Hoi! Ekassa postauksessa kerroin harrastaneeni käsitöitä joten mietin tässä, notta jos pitäisi muutaman kuvan aiemmista tuotoksista. Kuvanlaatu voi otoksissa olla aika vaihteleva mutta toivottavasti niistä kuitenkin saa selvän. Kaikista ei ole tullut otettua kuvaa, mutta onneksi sentään joistain. :)

Muutama pussukka, jotka tein eräälle ystävälle pikkutavaroita varten. 

Muutama pipo ja tuubihuivi. Pipon malli on useimmiten tuommoinen "lökö", mutta toki muunneltavissa.

Kaulakoruja. Simppeleitä tehdä valmiista elementeistä. Kivoja muistoja. <3

Modasin avaimenperästä kivan kaulakorun. 

Tämä nimenomainen yksilö on muistuttamassa eräästä hyvästä jutusta.

Rannekoruja. Näitä tulee tehtyä myös erilaisiin nyöreihin ja kuminauhoihin.

Sormuksiakin on tullut taivuteltua.

Ystävälleni tekemä synttärilahja. Unisiepparin värit miellyttivät omaakin silmää mutta pääasia että synttärisankari tykkäsi kovasti lahjasta. ;)

Tykkään kokeilla kaikenlaisia erilaisia käsityöjuttuja, viime aikoina taas enemmän kuin ennen. Meille esimerkiksi hommattiin pieni ja näppärä hiomakone. Aiemmin saamista kaiutinsuojista leikkelin ensin peltisaksilla kuvioita joita sitten reunoista hioin sileämmiksi. 

Hiomishommissa.

Kaiutinsuojukset olivat mustia mutta hiomisessa tuli reunoihin metallia väriä.  Aika kivannäköiset mun mielestä ihan tuommosenaan. Tosin osan kuvioista spreijasin sinisiksi. Kuvioista on tulossa korva- ja kaulakoruja. 

Tuossapa oli muutamia kuvia mun toteuttamista tekeleistä. :) Laittelen varmaan myöhemmin lisää otoksia myös vanhoista tuotoksista. Tämä on aika kivaa! :)